Verkkoon vai lääkäriin?

Luotettavat verkkosivustot ovat suositeltava lähde oireiden itsehoitoon. Lääkärille kannattaa mennä silloin, jos oire alkaa huolestuttaa ja painaa enemmän.
Teksti Kati Jalagin
Omaa terveydentilaa pohditaan usein etsien tietoja ja ohjeita verkosta sekä keskustellen omista oireista niin verkossa kuin sosiaalisessa mediassa. Lopputuloksena on oletus tai jopa varma ajatus oireen syystä. Moni saattaa miettiä tässä kohtaa, ovatko oma tulkinta ja oireen itsehoitomenetelmät riittäviä vai pitäisikö kuitenkin käydä lääkärissä?

– Omaa oiretta kannattaa kuulostella ja samalla pohtia, miten lääkärissä käynti vaikuttaisi juuri tämänhetkiseen elämään ja olisiko tilanne sama esimerkiksi kuukauden tai vuoden päästä. Lisäksi voisi miettiä, olisiko käynti tarpeellinen heti tänään, huomenna tai vasta kuukauden päästä, toteaa Työterveys Helsingin asiantuntijalääkäri Jussi Mustonen.

– Omahoito auttaa yleensä moneen vaivaan, eikä lääkärissä käynti ole välttämättä tarpeellista. Esimerkiksi Duodecimin kustantama Terveyskirjasto on luotettava, potilaiden käyttöön tarkoitettu verkkosivusto, jonka tiedot perustuvat käypähoitoon, sanoo Työterveys Helsingin ylilääkäri Eevamaija Tuovinen.

– Lääkäriltä kannattaa hakea apua silloin, jos oire on ahdistava ja se huolestuttaa, jatkaa Mustonen.

Voiko verkosta saatavaan tietoon luottaa?

Lääkärin tehtävänä on toimia asiantuntijan roolissa ja auttaa potilasta tulkitsemaan tietoa ja asettamaan se oikeaan asiayhteyteen, mikä on vaikeaa ilman lääketieteellistä koulutusta.

Jos potilas etsii itse aktiivisesti tietoa verkosta, tämä ei ole lääkärin näkökulmasta huono asia.

– Ihmisten tekemä tiedonhaku voi auttaa miettimään, mistä oire saattaa johtua. Joskus verkosta etsityn tiedon pohjalta tehdyt päätelmät voivat osua oikeaan, ja lääkärin ei pitäisi teilata niitä heti alkuunsa. Oireiden tulkitseminen vaatii kuitenkin myös tietämystä ja objektiivisuutta. Molempien osapuolten pitäisi suhtautua oireen tulkitsemiseen avoimin mielin, sanoo Mustonen.

– Usein ihmiset ovat jäljillä asiassa ja heidän esittämänsä diagnoosi on oikeassa. Lääkärin tehtävänä on kuunnella potilaan tarina ja tutkia hänet tieteeseen pohjaavin tutkimustavoin ja kertoa, mistä oireessa on kyse, toteaa Tuovinen.

– Pitää kuitenkin muistaa, etteivät lääkäritkään aina ole oikeassa. Lääkäreiden diagnooseista keskimäärin 10–15 prosenttia on vääriä riippuen siitä, millaista ongelmaa tutkitaan. Diagnoosia tulisi ”pidellä kevyesti” ja olla valmis muuttamaan sitä, mikäli palaset eivät sovikaan yhteen, huomauttaa Mustonen.

Turhat tutkimukset – onko niitä?

Jos asiakas pyytää lääkäriltä, että hänelle tehtäisiin tiettyjä tutkimuksia, jotka saattavat perustua esimerkiksi verkosta löydettyyn tietoon, voiko lääkäri suostua toiveeseen?

– Kyllä, jos tutkimus on perusteltu ja lääkäri on samaa mieltä ja päättää lähteä testaamaan henkilön ehdottamaa diagnoosia, sanoo Tuovinen.

– Tehtävät tutkimukset perustuvat yleensä mahdollisten diagnoosien vahvistamiseen tai poissulkemiseen. Tutkimuksen tulisi vähintäänkin ratkaista jokin selkeä hoitoon liittyvä kysymys, muuten se on turha. Jos mennään vielä pidemmälle, tulisi pohtia, paraneeko ihmisen elämänlaatu tai terveys tutkimuksen myötä, sanoo Mustonen.

Turhiin tutkimuksiin lukeutuvat muun muassa poskionteloiden röntgenkuvaukset, sillä ne eivät kerro, millainen tulehdus poskiontelossa piilee. Esimerkiksi flunssaa sairastavan röntgenkuvassa näkyvä tulehdus on täysin tavallista. Mustosen mukaan niin suomalaiset kuin kansainväliset hoitosuositukset ovat yksimielisiä siitä, että poskionteloista ei pidä ottaa röntgenkuvia tavallisten tulehdusten vuoksi.

Röntgenkuvaukset aiheuttavat lisäksi osan säteilyannoksesta. Lääkärin velvollisuus on kertoa röntgenkuvausten aiheuttamasta säderasituksesta.

– Jos potilas on pyytänyt minulta esimerkiksi alaselän kuvausta, hän on voinut tullut toisiin ajatuksiin, jos olen kokenut kuvauksen turhaksi ja tarpeettomaksi, kertoo Tuovinen.

Röntgenkuvauksillekin on tietysti paikkansa ja tarpeensa.
Juttu on julkaistu alun perin Helsingin Hengessä 4/2018.
< EdellinenSeuraava >
Sisällysluettelo

Verkkoon vai lääkäriin?

Luotettavat verkkosivustot ovat suositeltava lähde oireiden itsehoitoon. Lääkärille kannattaa mennä silloin, jos oire alkaa huolestuttaa ja painaa enemmän.
Teksti Kati Jalagin
Omaa terveydentilaa pohditaan usein etsien tietoja ja ohjeita verkosta sekä keskustellen omista oireista niin verkossa kuin sosiaalisessa mediassa. Lopputuloksena on oletus tai jopa varma ajatus oireen syystä. Moni saattaa miettiä tässä kohtaa, ovatko oma tulkinta ja oireen itsehoitomenetelmät riittäviä vai pitäisikö kuitenkin käydä lääkärissä?

– Omaa oiretta kannattaa kuulostella ja samalla pohtia, miten lääkärissä käynti vaikuttaisi juuri tämänhetkiseen elämään ja olisiko tilanne sama esimerkiksi kuukauden tai vuoden päästä. Lisäksi voisi miettiä, olisiko käynti tarpeellinen heti tänään, huomenna tai vasta kuukauden päästä, toteaa Työterveys Helsingin asiantuntijalääkäri Jussi Mustonen.

– Omahoito auttaa yleensä moneen vaivaan, eikä lääkärissä käynti ole välttämättä tarpeellista. Esimerkiksi Duodecimin kustantama Terveyskirjasto on luotettava, potilaiden käyttöön tarkoitettu verkkosivusto, jonka tiedot perustuvat käypähoitoon, sanoo Työterveys Helsingin ylilääkäri Eevamaija Tuovinen.

– Lääkäriltä kannattaa hakea apua silloin, jos oire on ahdistava ja se huolestuttaa, jatkaa Mustonen.

Voiko verkosta saatavaan tietoon luottaa?

Lääkärin tehtävänä on toimia asiantuntijan roolissa ja auttaa potilasta tulkitsemaan tietoa ja asettamaan se oikeaan asiayhteyteen, mikä on vaikeaa ilman lääketieteellistä koulutusta.

Jos potilas etsii itse aktiivisesti tietoa verkosta, tämä ei ole lääkärin näkökulmasta huono asia.

– Ihmisten tekemä tiedonhaku voi auttaa miettimään, mistä oire saattaa johtua. Joskus verkosta etsityn tiedon pohjalta tehdyt päätelmät voivat osua oikeaan, ja lääkärin ei pitäisi teilata niitä heti alkuunsa. Oireiden tulkitseminen vaatii kuitenkin myös tietämystä ja objektiivisuutta. Molempien osapuolten pitäisi suhtautua oireen tulkitsemiseen avoimin mielin, sanoo Mustonen.

– Usein ihmiset ovat jäljillä asiassa ja heidän esittämänsä diagnoosi on oikeassa. Lääkärin tehtävänä on kuunnella potilaan tarina ja tutkia hänet tieteeseen pohjaavin tutkimustavoin ja kertoa, mistä oireessa on kyse, toteaa Tuovinen.

– Pitää kuitenkin muistaa, etteivät lääkäritkään aina ole oikeassa. Lääkäreiden diagnooseista keskimäärin 10–15 prosenttia on vääriä riippuen siitä, millaista ongelmaa tutkitaan. Diagnoosia tulisi ”pidellä kevyesti” ja olla valmis muuttamaan sitä, mikäli palaset eivät sovikaan yhteen, huomauttaa Mustonen.

Turhat tutkimukset – onko niitä?

Jos asiakas pyytää lääkäriltä, että hänelle tehtäisiin tiettyjä tutkimuksia, jotka saattavat perustua esimerkiksi verkosta löydettyyn tietoon, voiko lääkäri suostua toiveeseen?

– Kyllä, jos tutkimus on perusteltu ja lääkäri on samaa mieltä ja päättää lähteä testaamaan henkilön ehdottamaa diagnoosia, sanoo Tuovinen.

– Tehtävät tutkimukset perustuvat yleensä mahdollisten diagnoosien vahvistamiseen tai poissulkemiseen. Tutkimuksen tulisi vähintäänkin ratkaista jokin selkeä hoitoon liittyvä kysymys, muuten se on turha. Jos mennään vielä pidemmälle, tulisi pohtia, paraneeko ihmisen elämänlaatu tai terveys tutkimuksen myötä, sanoo Mustonen.

Turhiin tutkimuksiin lukeutuvat muun muassa poskionteloiden röntgenkuvaukset, sillä ne eivät kerro, millainen tulehdus poskiontelossa piilee. Esimerkiksi flunssaa sairastavan röntgenkuvassa näkyvä tulehdus on täysin tavallista. Mustosen mukaan niin suomalaiset kuin kansainväliset hoitosuositukset ovat yksimielisiä siitä, että poskionteloista ei pidä ottaa röntgenkuvia tavallisten tulehdusten vuoksi.

Röntgenkuvaukset aiheuttavat lisäksi osan säteilyannoksesta. Lääkärin velvollisuus on kertoa röntgenkuvausten aiheuttamasta säderasituksesta.

– Jos potilas on pyytänyt minulta esimerkiksi alaselän kuvausta, hän on voinut tullut toisiin ajatuksiin, jos olen kokenut kuvauksen turhaksi ja tarpeettomaksi, kertoo Tuovinen.

Röntgenkuvauksillekin on tietysti paikkansa ja tarpeensa.
Juttu on julkaistu alun perin Helsingin Hengessä 4/2018.
< EdellinenSeuraava >